sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Jako hikkeihin ja amispelleihin seis: toisen asteen koulutus mietittävä uudestaan

Viimeistään ysiluokan keväällä konkretisoituu takapulpetissakin se, ettei peruskoulu jatkukaan ikuisesti. Toisen asteen oppilaitosten edustajat käyvät markkinoimassa oppiahjoaan tuleville opiskelijoille, tutustumiskäyntejä järjestetään ja yhteishakua harjoitellaan. Joku saa viime hetken paniikin numeroidensa kanssa, ja yksi on ollut jo ala-asteelta varma, mikä hänestä tulee isona.

Pääkaupunkiseudulla on niin paljon valinnanvaraa, että pikkukaupunkilaistaustainen vanhempi on vaikeuksissa ja neuvontakyvytön, kun pitää pohtia ja punnita vaihtoehtoja. Lisäksi kaksoistutkinto on jotakin ihan uutta, johon perehdyin, vaikka neutraalia ja objektiivista tietoa opiskelupaikoista onkin vaikea löytää. Kaikki kehuvat ja markkinoivat omaansa.

Olen pohtinut, pystyvätkö lukion käymättömät vanhemmat kertomaan mitään lukio-opiskelusta. Kauhistuttaa ajatus, kuinka moni ajautuu ammattikouluun linjalle, joka ensimmäistä kertaa enterin painon aikaan tuntui mielenkiintoiselta. Pelkästään sillä, että oman elämänkokemukseni mukaan 15-vuotiaana mieli kääntyy minne tuulee ja suurimman osan aikaa seilaa irtona. Suosittelisin amista vilpittömästi, jos olisi oikeasti kauan kestänyt palo ja harras toive valmistua juuri tiettyyn ammattiin.

Sitten on tilanne, kun "ei pääse kuin amikseen". En tiedä, onko lopputulema parempi kuin mennä kavereiden perässä lukioon ja kirjoittaa huonot paperit. Vastausta ei varmaan ole. Opiskelupaikan valinta on tärkeä, mutta kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna ei-missään-niin-kovin-hyvin-haltuunotettu prosessi. Peruskoulu pääsee eroon, vastaanottajat eivät tiedä, keitä saavat.

Torstaina 21.1. kuulin, että Vantaalla ammattikoululaisista tupakoi 40 prosenttia, kun taas lukiolaisista sauhuttelee päivittäin 9 prosenttia. Terveyskäyttäytymiserot amislaisten ja lukiolaisten välillä ovat polarisoituneet, ja sen tulokset näkyvät terveys-, sairaus- ja kuolinsyytilastoissa hamaan loppuun saakka.

Mietin suureellisesti, että koko toisen asteen koulutus kaipaisi täysräjäytyksen ja uudelleenrakennuksen. Miten voimme hajottaa väestömme näin nuorena kahteen eri suuntaan kulkevaan osaan? Moniko meistä on tiennyt 15-vuotiaana, mikä minusta tulee isona. Tietääkö kukaan enää, mitä kannattaa opiskella, jos varma työllistyminen on tavoitteena. Entä mitkä työt on järkevää teettää tulevaisuudessa roboteilla?

Elinikämme on pidentynyt, ja tulevien työvuosien määrä kasvaa niin, ettei omaakaan eläkeikää pysty arvioimaan. Teini-iän vaihettumisvyöhykkeessä tulisi kaikille taata lisää yleissivistystä ja mahdollisuuksia tutustua eri aloihin. Pitäisi lisäksi olla ok muuttaa mieltään, kiinnostua ja innostua uusista asioista. En ole koulutuksen asiantuntija, mutta uskoisin kaksoistutkinnon ja muiden joustavien ratkaisujen tuottavan pidemmän päälle joka tasolla varmempia ja oikeampia loppuratkaisuja. 

Niin kauan kuin toisen asteen koulutus noudattaa jakolinjaa, jossa toinen puoli saa paremman tiedon, motivaation ja ymmärryksen huolehtia omasta terveydestään, näen tässä ehdottomasti rankemman resurssoinnin paikan. Ammattioppilaitoksessa tulee panostaa hyvin toimiviin ryhmiin, järkevään taukotekemiseen ja valistukseen. Ammattioppilaitoksenkin opiskelijoiden tulisi voida olla ylpeitä opiskelustaan, valmistumisestaan ja lisäksi itsestään niin, että he kunnioittavat terveyttään ja tekevät myös sen osalta oikeita valintoja.

Linkkejä, joita tutkin:

Ryhmäilmiö oppilaitoksissa http://amikset.fi/
Savuton oppilaitos -toimintaohjelma
Smokefree-luokkakilpailu