sunnuntai 6. syyskuuta 2015

#Vantaa - lisää elinvoimaa viestinnällä

Elin Suomi-Twitterissä ne ajat, kun hashtagiä Vantaa käytti vain yhden käden sormellinen twiittaajia. Oli siellä ainakin lisäkseni @Kanttila, jonka kanssa taistelin vuoronperään Jumbon Forsquare-pomestariudesta. Ehkei meitä ollut edes twiittaajia peukalolle ja etusormelle saakka. Ahkerin taisi olla jokin botti, joka tarjosi paljasta pintaa ja seuraa Tikkurilassa.

Vuosi oli ehkä 2009 tai 2010. Nykyisellään #Vantaa Twitter virtaa nopeammin kuin kaljakelluja pitkin Vantaanjokea. Onhan Helsinki-Vantaa edelleen se mesta, joka saa eniten intsekkauksia vanhalla Foursquarella; kyseinen sovellus taitaa olla nyttemmin Swarm.

Nykyään Vantaan Twitter-feedissä suihkii paljon lentokoneita, turistien ihmettelyjä ja tietysti meidän kotikaupunkilaisten havaintoja. Jonkin verran fiidissä näkyy virkamiesten viestintää. Tiedotuksia kaupungin päätöksistä ja oman toimialan ajankohtaisista asioista. Yhdistysten viestintä on myös ilahduttavasti tuonut esiin kolmannen sektorin aktiivista paikallisotetta.

Vantaan kaupungin viestintä Twitterissä ja myös Facebookissa näyttäytyy minulle (tämä on täysin subjektiivinen tulkinta ja kirjoitus) yhdensuuntaisena tuuttauksena. Tuntuu, kuin somekanavat olisivat perinteistä viestintää uudella alustalla. Kaupungilla ei taideta seurata #Vantaa -fiidiä ollenkaan?

Kaupunki on ilahduttavasti ottanut käyttöön erilaisia härpäkkeitä. Ei voi sanoa, etteikö olisi kokeiltu: on Vantaa-kanava ja joitakuita virkamiehiä viestii Twitterissäkin. Ylemmän tason virkamiehillä on omat FB-profiilit, joiden anti on ainakin omaan silmääni näyttänyt hiipuvalta ja aktiivisimmillaankin se oli  hyvin varovaista: ei vuorovaikutteista tai kanssakäymiseen pyrkivää.

Tällä hetkellä moni on vetäytymässä poteroihinsa ikäväksi menneen keskustelukulttuurin tieltä. Silti viestintä on mielestäni kaupungin ydinasia ja yksi tärkeimmistä tehtävistä. Nyt jos koskaan sen suuntaviivoja tulisi hioa ja määrittää. Viestinnän kautta on mahdollista löytää keinoja, joilla voidaan edistää kaupungin valitsemia arvoja, mm. avoimuutta ja osallisuutta. Puhumattakaan mainepisteistä.

Helsingin kaupungin viestintä ilahduttaa suuresti lähinnä aktiivisten, kuin viestimään syntyneiden, yksilöiden ansiosta. Kaikkien ei täydy olla pekkasaureja, rakennusvirastoja tai annisinnemäkiä. Vantaan kaupungilla voi olla työntekijöissään kuitenkin tällaisia helmiä: ehkä he ovat muhimassa ihan muissa tehtävissä kuin viestinnällisissä. Löytäkää heidät! Käyttäkää ihmisten piileviä (ja kaikkia) kykyjä hyödyksenne! Kaikkeeen ei tarvitse kurssia tai koulun penkkiä. Joku ei opi sielläkään.

Ihan perinteiseen viestintäpuoleen eli sähköpostien kirjoittamiseen toivoisin myös jämäkämpää otetta kaupungilta. Olen vuosia sitten kuuluttanut, että kaupunki voisi laatia palveluperiaatteet. Minua ei jotenkin otettu tosissaan. Vika taisi olla siinä, etten osannut tuoda asiaa selkeästi esiin (entä se oma viestintä, heh). Mielestäni olisi tärkeää, että kaupungin @vantaa.fi -posteihin vastattaisiin viimistään kahden päivän sisällä.

Vastauksella en tarkoita sitä, että viestin tulisi olla valmis ja hiottu, vaan sen tulisi sisältää tietoa siitä, koska varsinainen vastaus tulee, kuka siihen vastaa - tai vähintään sen, että "viestisi on huomattu".

Jos oikein mentäisiin luoviksi, niin mielestäni kaupunki voisi julkaista nettisivuillaan tai "jossain" kaiken viranomaisviestinnän, jonka se tuottaa ja voi julkaista. Tällöin vältyttäisiin päällekkäisiltä näpynäpyttelyiltä ja voitaisiin hyödyntää vastauksissa linkkejä. Esimerkkinä heitän tähän sen, kun pyysin Aviapolis - asukkaiden alue -sivulla ihmisiä lähettämään sinne saamaamiaan vastauksia linjastopalautteeseen HSL:ltä.

HSL:n vastaukset eri ihmisille olivat lähestulkoon identtisiä. Jos nuo vastaukset löytyisivät netistä (kuten myös kaupunginvaltuutettujen valtuustokysymysten vastaukset), niin aikaa säästyisi sekä kysyjiltä että vastaajilta.

Viime viikolla ehdotin eräässä seminaarissa, että Vantaan kaupunki elinvoimaistaisi viestintäänsä. Tämä vinkki luvattiin ottaa vastaan. Kiitos. Odotellaan!

tiistai 1. syyskuuta 2015

FB-kirjoittelun kirvoittama neuvonpito Sinisessä puistossa

Tasan kello kuudelta jyrisi Kartanonkosken Sinisessä puistossa. Vaikka paikalla oli parisenkymmentä mopoilijaa (ilman mopoja), löytyi syyllinen yläilmoista. Ukkosen ja sadekuuron pakottamana koko jengi siirtyi viereisen taloyhtiön tunnelliin. Mukana oli:

- alueen nuoria iso joukko
- kourallinen alueen aikuisia
- nutalaisia ja katutiimiläisiä 5-6
- aluekoordinaattori Pilvi Kallio-Meriläinen (keskustelun koordinoija)
- lähipoliisi Anne Laakso
- vihrealueyksikön edustaja Eija Välimäki
- FB:n ylläpidon edustajana Jaana Huhta (sihteeri)

Miksi kokoonnuimme Siniseen puistoon? 

Puistosta on tullut nuorten vakiintunut hengailupaikka. Se sijaitsee lähellä koteja: kaikilla ei ole kuitenkaan mopoa jolla kulkea kauas kotinurkilta. Puistossa viettää aikaansa eri ikäisiä lapsia ja nuoria. Nuoret ja pikkulapset ovat tulleet keskenään hyvin toimeen, mutta aikuiset ovat valittaneet mm. mopoilun aiheuttamista äänistä, kiihdyttelyistä ja ajelusta puistossa ja puistoteillä. Lisäksi talot on rakennettu liki ns. skeittipuistoa, joten alue on valmiiksi konfliktiherkkä. Muutaman kuukauden ajan Aviapoliksen FB-sivulla on käyty kiihkeää, välillä asiatontakin keskustelua, joka on johtanut tähän miittiin. Vantaan kaupungin asukaspalvelut otti FB:n ylläpidon yhteydenotosta hienosti kopin. Nuorten toiveena on koko ajan ollut: tulkaa puhumaan face-to-face. Nyt siihen luotiin tilaisuus.

Aluksi neuvonpidossa keskusteltiin liikennesäännöistä. Missä saa ajaa ja missä ei saa ajaa? Mopokortin ajaneet tietävät kyllä. Puistossa, puistoteillä ei saa ajaa. Eikä Tammiston metsässä, sillä se on luonnonsuojelualue. Mopon parkkeerauksen säännöt täytyy kerrata ainakin niiden, joilla on vielä mopokortin kirjalliset edessään.

Periaatteessa mopon voi kävelyttää puistoon, jos sitä ei uskalla tai malta jättää parkkiin esimerkiksi Alepalle tai viereisen taloyhtiön "vapaahkolle" parkkialueelle. Aluepoliisi vinkkasi kuitenkin, että kun ärsyyntynyt aikuinen näkee mopon leikkipuistossa, niin se on sinne ajettu. Sana sanaa vastaan. Kuka ketäkin uskoo. Parempi on jättää parkkin. Paikalla olleet aikuiset kiittelivätkin, että keskustelun jälkeen mopoilu puistossa on rauhoittunut. Kaikkia ei kuitenkaan koskaan mikään informaatio tavoita; alueella vierailee paljon ulkopuolisiakin. 

Sitten keskusteltiin mahdollisuudesta luoda puiston yhteyteen mopoparkki. Jaana H. lupasi olla yhteydessä kaupunkiin ja siellä Jarmo Pajuseen ja tiedustella, voisiko kaupunki tällaisen parkkialueen osoittaa puistosta. Nuorisotoimen mopotiimiläiset kertoivat, että Tikkurilan alueelle on suunnitteilla mopohalli. Mopohallia voitaisiin yhdessä lobata Aviapoliksen suuntaan (aluetoimikunta, nuorisotoimi, asukkaat). Joka tapauksessa jonkinalainen ajoharjoittelupaikka olisi tarpeen alueen mopoikäisille. Tällä hetkellä Tuupakassa on halli ja joitakin puolilaittomia ajopaikkoja löytyy myös. Viralliselle olisi todella tarve!

Lähipoliisi tähdensi, että häiritsevä ajo on kielletty. Kaikki ylimääräinen pärinä, joka ei liity siirtymiseen paikasta A paikkaan B, alkaa helposti ärsyttämään. Koululaisten tulisi ymmärtää isejä ja äitejä, jotka eivät lomaile kesä, heinä, elo: aikuiset tarvitsevat unta (ovat tällöin myös vähemmän kärttyisiä). Kun kello lyö iltakymmenen, niin viimeistään silloin päräytetään vaikkapa Wintin pihalle, jossa kuulemma saa päästää ääntä ihan kunnolla. Tai sitten vain lasketaan Sinisessä volyymiä sille tasolle, että muu Aviapolis saa nukkua.

Nuorisotoimen katuosasto kommentoi myös, että usein autojen ja moottoripyörienkin pärinät laitetaan mopoilijoiden piikkiin. 

Viheralueyksikön edustaja kertoi saaneensa palautetta, että Sinisen puiston ympäristössä kuluu paljon aikaa roskien keruuseen. Keskusteluissa tuli esiin se, että nykyisten roskisten kapasiteetti ei ole riittävä. Eli kaupungin suuntaan lähti viesti, että tarvitaan joko enemmän tai suurempia roskiksia. Roskainen ympäristö ei lisää kenenkään viihtyisyyttä - silti roskaajia on kaiken ikäisiä. Joskus myös alueen varikset ja lokit käyvät roskiksissa haaskalla. 

Keväällä FB:ssä vihjailtiin myös siitä, että alueen "graffitit" tai "tägit" eli seinien sotkemiset olisivat nuorten tihutöitä. Tällainen vihjailu on todella lyhytnäköistä, eikä edistä mitään hyvää. Lähipoliisi kertoi, että heillä on syyllinen tiedossa, eikä kyseessä ole kukaan alueen nuorista.

Seuraavaksi keskustelimme Ykä-videoista. Lähipoliisi kertoi, että poliisina hän joutuu aina miettimään omaa käytöstään: nykyään kuvataan joka paikassa. Ja kuvaaminen yleisellä paikalla: on sallittua. Aikusten tuleekin pohtia, kuinka nuoria kannattaa lähestyä, jotta saadaan asiat puhuttua ja sovittua ilman aihetta laittaa kameraa pörräämään. Miksi huutaa törkeyksiä nuorille omalta parvekkeelta? Kannattaako antaa syytä Ykä-vidoille? Kameroista ja kännyköistä emme enää eroon pääse.

Rikoksista epäiltyjen kuvien laittaminen nettiin on sitten jo kunnianloukkauskeissi. (Aviapoliksen sivuilla ei tällaisia kuvia enää katsella).

Lopuksi aluekoordinaattori kyseli kaikilta toiveita ja odotutuksia. Joku ehdotti, että tavataan uudestaan tällaisella porukalla. Niin voidaan varmasti tehdä, jos aihetta ilmenee. Nuorten toiveena oli myös, että aikuiset tulisivat keskustelemaan kasvokkain, eivätkä valittaisi ja provosoisi Facebookissa. Moni joka on tullut jo juttelemaan, on lähteynyt paikalta tyytyväisenä. Sovittiin myös, että FB-sivulla valittavat aikuiset pyydetään esimerkiksi Wintille puhumaan nuorten kanssa. Neuvonpidossa ei valittajia näkynyt, mutta ehkä Nutalle piipahtamiseen löytyy joskus sopivaa aikaa.

Kartanonkosken urheilupuiston viereen on valmistumassa skeittipuisto, jonka yhteyteen ollaan jo joukolla keksimässä muutakin aktiviteettia. Varmasti osa hengailusta siirtyy luontaisesti sinne, ja tällöin Sinisen puiston rooli menee uudelleen mietintään. Puiston suunnitteluun on tarkoitus osallistaa nuoria ja muita käyttäjiä. Silloin remmissä ovatkin jo uuden sukupolven mopoilijat - mutta hieno juttu tulevaisuudelle!

FB-ylläpitäjä halusi lisäksi viedä palloa ja viestiä Aviapoliksen aluetoimikunnalle. Keskustelkaa alueen ikärakenteesta ja sen mukaisista tarpeista! Monen mukana olleen aikuisen kotona on kasvamassa tulevia mopoilijoita, eikä kokonaispärinä tule aikoihin vähentymään. Nuorten tulee saada hengailla: parasta on hengailla kotien lähellä ja meidän kaikkien omalla alueella. Yritetään yhdessä neuvotellen toimia niin, että voimme sopuisasti elää ja antaa muidenkin elää ihanassa Aviapoliksessamme.

Kiitos kaikille osallistujille! 
Erityiskiitos Pilville!